maanantai 19. kesäkuuta 2017

Suljen silmäni ja fläshbäkit alkaa.

Kesälähetyshommia. :D
Ei näitä tarvii varmaa sen enempää selittää paitsi et ei oo Turtles.

Tai no siis, tää on selitys. Mut niiku. Joo.

Vahinko uudistus kynslakkoihi, ku maalailin taas vaihteeks. Ja D&G hajuvesi, joho sain ittelleni pakkomielteen aikaseks, mut hinnan takii en tuu koskaa omistamaa tota.

 Viikonloppuna oltii sukulaisen häissä Suomenlinnassa.

 :) (Sumee kuva karkkikupista miun nimellä, yhyy, mut silti.)

 Mom <3

Ja äiti spämmäs miulle throwback kuvii yks päivä, ni inspiroiduin iteki selailee kansioita.
Ois siis vissii laitettava uus #throwback-postaus tulille?

Taylor Swiftin tuotanto on vihdoin pärähtäny Spotifyyn (okei, yli viikko sit vissii..) eli arvatkaa mitä oon kuunnellu tänääki koko illan. Kjeh kjeh.

-Kedu-

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ajettiin vahingossa harhaan - tai tahallaan.

Throwbäkkiä verenluovutuksee. Siel sai kyl hyvä eväät! Ja kaverilta sain vaihtolaastarin illalla, ku jäin kyläluutailemaa taas kerran. Ai että oli hieno!

 Jäi n. kaheks viikoks kiva mustelma kätee = hieno toimintatavan muutos (#leikkauksia) ettei kaikille enää laiteta painesidettä vaan laastari, mut onneks tähä ei kuole. 
Ja viikon jälkee luovutuksesta sain tietää miun veriryhmän! Sekä sen, että miun veri oli iha tervettä ja menee käyttöö. :D

 Kesäkuun alussa tehtiin maisema-ajelu Hollolaan, Harjulan lavalle, Muotsikan lavatansseihi. Kukkamekko päällä, huulipunat huulilla ja viinipullo laukussa. (Tosiaa, leikkasin hiukset pois, jos joku ei jo sitä tienny :D) Ja kivaa oli! Heti kättelyssä miulle tuotii kalja kouraan (kiitos pojat <3). Ilta meni tiivistettynä näin: juotavaa, ulkohuussi, sain punkut päälleni, lisää juotavaa, letkajenkka, Satan In Love, jatkot Tirrassa, kotii nukkumaa.

Siitä seuraavana päivänä oliki YlexPop Lahessa. 
Siellä kateltii vähä Isac Elliottia, Lucasta, Alex Mattsonia, Arttu Lindemania ja Robinia. Viime vuonna oli väääähän parempi artistikattaus (koska Antti Tuisku) mut kiva oli pyörähtää! Ens kerral Lucaksen mikki vois olla päällä keikan aikana. Vink vink.

Viime päivinä oon vaa ahertanu kesäkurssien parissa. Venäjän kurssi on EHKÄ tapultetu nyt. Yhtä en oo ees alottanu vielä, mut miul on suunnitelmia sen varalle. :D Oon myös eläny jäätelöllä, hups. Kuvassa Lidlin pistaasijäätelö, aika keskinkertane. 
Jaaaa sain vihdoin kulkutägin!

Kulkutägillä pääsen siis Limuradion studiolle. Meijän kesäohjelmaki alko jo! Joka kesäsunnuntai klo 18-20 siis #kesäkuusysi osotteessa: www.limuradio.fi/kuuntele

Loppuu vielä Hollannin reissulta parit ryhmäkuvat. 
En oo vielkää päässy yli tost reissusta. Yhyy. </3

The Royal Rebels <3

Päivän biisi: Good Kids - Alex Mattson

-Kedu-

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Niitä tekstijuttuja.

Jos kirjottaisin kirjan, se ois varmaan elämäkerta.

Kertoisin oman tarinani. Koko tarinan.
Tosin koska kyseessä on minä, niin varmaan käyttäisin värikynää.
Muuttaisin nimet ja paikat. Ja ja ja....
Oisko siinä sit järkee? Ja oisko se enää elämäkerta?

Kirjotan runoja. Tai en tiiä mitä noi on.
Niitä tekstijuttuja, mitä näkyy täällä blogissakin.
Kai ne on niitä - moderneja runoja.


Ei ne alunperin sellaisia ollut tai en ainakaan tarkoittanut niiden olevan.
Olen pitänyt niistä ja niiden kirjoittamisesta.
Ne tulevat luonnostaan. En tiedä mistä, mutta tulevat kuitenkin, joten antaa tulla.
Kuitenkin nyt huomasin, että ne kaikki ovat samanlaisia. Ja olen pettynyt.

Toisaalta miksi olen pettynyt, koska eivät ne ole mitään.
Eivät ne tarkoita mitään. Vai ehkä sittenkin?

Jos kirjottaisin kirjan, se ois runokokoelma.

Kertoisin oman tarinani. Koko tarinan.
Tosin runoni ovat täynnä värikynää.
Onkohan niissä mitään järkee?


Pystyisinkö koskaan kertomaan omaa tarinaani? 
Saisinko sen runoiltua?

Oisinpa Paperi-T.
Ja ei, sen runoelmat ei oo yliarvostettuja.
Modernia runoutta, runojen asettelua, sitä pitää vaan tajuta. Fiilata.

Ennen kaikkea, en haluaisi olla kirjailija saatika runoilija.
Haluaisin vaan olla minä - ja kertoa.

-Kedu-

tiistai 30. toukokuuta 2017

OJENNA KÄTESI

Kävin ekaa kertaa luovuttamassa verta. 

Aina ollu jotkut karenssit päällä. On noita lävistyksiä ja tatuointeja muun muassa tullu otettua.


Voisin selittää pitkät tarina siitä, miks veren luovuttamine on tärkeetä. 
Aion kuiteki vaa kertoo miks se on miulle tärkeetä.

Miun iskä oli aktiivine luovuttaja.

Muuteki halusin aina tehä asiat niiku iskä - paitsi etten koskaa oppinu laulamaa, soittamaa kitaraa tai paistamaa nii hyviä kalapuikkoja ku iskä.

En oo mikää neulojen ystävä (vaik tatuointeja otan harvasen päivä, se on täysin eri asia), mut selviin kyllä. Ei se sattunu juurikaa eikä ollu muutekaa vaikeeta tai epämiellyttävää.

Iskä ku sairastu syöpää, nii jossai kohtaa tuli se kohta, että hän itte tarttes verta ja hyvä että sitä sillon oli. Kannatti siis luovuttaa, niin sai hyvän kiertämää - ihan suonissa asti.

Vaikka tää tarina ei päättyny onnellisesti, nii ei se tarkota etteikö luovutetusta verestä ois ollu apua tai etteikö siitä ois varmasti apua jollekin. Yhellä luovutuskerralla voit auttaa jopa kolmea ihmistä. Suomessa autetaa vuosittain 50 000 potilasta vapaaehtosella luovutetulla verellä.

Jos oot terve, veressä ei oo mitää häikkää ja hemoglobiinit ym. on kunnossa, niin ei oo MITÄÄN syytä mikset luovuttais. (Neulapelosta voi päässä eroon.) Tää on melkeenpä yks helpoimmista keinoista auttaa toista ihmistä tai ihmisiä.

En haluu mitää paasaavaa mainospuhetta, etenki koska tää oli miunki eka kerta, mut haluun vaa kannustaa ees ajattelemaa asiaa tai kokeilemaa, josko siitä sais hyvän tavan käyä pari kertaa vuodessa luovuttamassa verta.


Tää on ainut asia elämässä, missä kannattaa luvan kanssa LUOVUTTAA!


Kiitos ja tsemppiä <3

-Kedu-

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hollanti part 2

Mitähä sitä nyt kertois näistä projektihommista tääl Hollannin koulussa.. Aamupalalla alotellaa, sit heti hommii päivän aikataulun ja tehtävän mukaa. On ollu tosi hauskaa ja iha mielenkiintosta, mut välillä toooosi raskasta. Ryhmätyöt ja innovointi on kyl rankkaa.

 Tee työtä jolla on tarkoitus. :D Vähä väärän kuvan antaa nyt meijän konseptista kyl, hahah. Ja vessaselfie. Itestää huuhteleva pönttö + peili naamarin ees.

 Tässä muutaman päivän fiiliksiä, ku meinas mennä (meni) tunteisii ryhmän kans ja sit yks päivä ku oltii lentokentäl hommailee mein projektii. Kaikki oli iha död sen jälkee.

 Onneks ruoka- ja juomapuoli on kuiteki ollu kunnossa!

 Ja ilta-aktiviteetit ollu tosi jees, mm. jokiajelu! Wohoo!

Viimesen aamun meininki. Kuvastaa täydellisesti.

Istun siis tällä hetkellä lentokentällä kirjottamassa tätä. Vielä ei oo oikee iskeytyny koko viikon häppeningit pääkoppaa, mut eiköhä ne tässä iha tovissa. Huhhuhh. Haluisin kertoo nii paljo enemmä kaikkee, mut ei vaa osaa eikä pysty nyt. Mut iha huippuviikko ja huippuihmisii. 
Tulee ikävä!

-Kedu-

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hollanti part 1

Eli kyseessä on International Innovation Week Hollannissa, LAMKin (ja monen muun korkeakoulun muualta maailmalta) intensiiviviikko, jossa tehään innovaatiotyötä hollantilaiselle yritykselle (KLM Airlines). Lisätietoja löytyy luonnollisesti netistä, mut eiköhä näissä blogikirjotuksissaki selviä pikkuhiljaa juttuja, jos kiinnostaa!

Matka Hollantii sunnuntaina alko melko luonnollisesti:
Lahti -> Helsinki -> Tikkurila -> Helsinki-Vantaa lentokenttä -> Amsterdam

Jne. Jne. Blaablaa.

Junamatka suju aivan tavallisesti, aamun ekalla lähijunalla liikkeelle (en tiiä mikä neronleimaus, koska olin iha liian ajoissa) ja siitä sitte eteepäi.

 Check in:issä kivat tädit ehotti miulle, et miun matkalaukun vois laittaa ruumaa (syystä x?) ja ilmasiks, joten sanoin et jos miun läppärille ei tapahu mitää, ni käy! (Se on ehkä vielä.) Turvatarkastus suju kerraki mutkitta, basically kävelin vaa läpi. Lensin Transavialla, mut se kone tais kuiteki olla Norwegianin.

 Ja koskaa ei voi olla liikaa lentokone-pilvi-maisemakuvia, ni tässä vielä yks Hollannin yltä (I think..). Ainaki näkyy jokia, joten olettaisin asian olevan näin!

Asemalla meitä vastassa oli pari hollantilaista opiskelijaa, plus samoihi aikoihi tuli Italia (Rooma) ja toiset britit (Durham). Amsterdamista junalla Utrechtii ja mein hostellille. Meil on 8 hengen huone, missä on 4 suomalaista, 1 turkkilaine ja 2 brittiä (Manchester). Sain alapunkan!

 Ekana iltana oli omakustaine päivälline/illalline, joten käytii jossai burgermestassa. Tiskillä oli kiva huomata "no cash" -kyltti, mut onneks toine suomalaine makso miun ruuan kortilla. Miulla on siis vaa käteistä mukana. :D Join kivennäisvettä ja söin kana-avocadoburgerin, mis oli kaikkee sipulisettiä yms.

 Tietenki matkan varrella piti käyä ostamassa halpaa alkoholia (noi teki yhteensä 8 jotaki) ja katteltii vähä maisemia. Tääl on niiii kivan näköstä ja tasasta! Täällä vois viettää pitemmänki aikaa vaa hengaillen, ku nyt rampataa paikast toisee, koululle ja ei oo hirveest aikaa nukkuakkaa, jos haluu yhtää sosialisoija (ja miehä haluun).
 

Maanantaiaamuna meijät tultii saattamaa juna-asemalle, oikeelle laiturille ja junaa + sieltä koululle. Mein hostellilta saa kävellä ekaks kilsan asemalle, sit siel aseman sisällä tyylii kilsan ja sit viel s-Hertogenboschin asemalta kilsan. Täällä saa kyllä tallata muutenki iha reilusti. Myös jos hollantilaine sanoo et "se on iha täs lähellä" nii se ei oo. :D Meijän korkeakoulu on nimeltää Avans.

Hollantilaine arkkitehtuuri on kyl tosi mielenkiintosta ja tääl on jokia ja suihkulähteitä kaikkialla. Päivällisellä käytii espanjalaisessa ravintolassa syömässä (Avanssin piikkii) kalaa, vähä vihreitä ja jotai perunamunakassysteemii.

 Osa suuntas hollantilaisee "kahvilaa" käväsee ja sit käytii supermarketissa ostamassa pari juomaa. Sieltä siirryttii yhen opiskelijan opiskelijakämpille, joka oli niiiin mahtava paikka. :D Todellaki asuisin tollasessa kommuunissa. Loppujen lopuks muut ulkomaalaset oli lähteny ja ite en jaksanu juosta enää viimesee junaa (enkä ois omal tuuril kerenny), ni jäin yöks sinne. Siin oli kiva ilmottaa sit muille etten oo tulos hostellille yöks, ku en tunne täält ketää. Mut kaikki hyvin loppu hyvin!

Jatketaan seuraavan osan parissa!

-Kedu-